Viimeinkin valmis: virkattu torkkupeitto

Joskus käsitöissäkin voi olla liian suuria tavoitteita. Niin taisi käydä minulle kun päätin virkata torkkupeiton jämälangoista. Työn valmistumiseen meni ainakin seitsemän vuotta, jollei enemmän. Eivät riittäneet jämälangat ja tuli pari-kolme muuttoakin välissä... mutta nyt se on valmis!

Vaaleanpunaiset unisukat

Jos varpaat ovat kylmät, en saa unta. Eli useimmiten talviaikaan menen nukkumaan sukat jalassa. Eikä mitkä tahansa sukat, vaan juuri sopivat unisukat.

Vanhan jalkalampun uudistus

Kierrättäminen taitaa olla minulla geeneissä. Tällä kertaa uudistettavana oli jalkalamppu, jonka olen saanut vanhemmiltani, jotka perivät sen sedältäni, joka oli aikanaan löytänyt sen taloyhtiönsä roskalavalta. Äitini oli jo kertaalleen uusinut varjostimen, mutta minä kaipasin kokonaisuuteen lisää selkeyttä.

Lähtötilanne

Palmikkoponcho liian ihanasta langasta

Nykyään kiinnitän yhä enemmän huomiota käyttämieni materiaalien laatuun. Joskus käy niin, että joku lanka tai kangas on niin ihanaa, että sen käyttämiseen tulee rimakauhu. Valmiin vaatteen tai asusteen haluaa olevan juuri oikeanlainen, eikä siksi tunnu löytyvän riittävän hyvää mallia tai kaavaa.

Tämän palmikkoponchon valmistumiseen meni kuukausia ja lukemattomia aloituksia. Nyt se on valmis.

Mekkomaniaa, osa 5: Ehta-mekko köysikankaasta

Taas on se aika vuodesta kun selaan kansalaisopistojen opinto-ohjelmat hiirenkorville. Lopulta yritän hillitä itseni ja valitsen yhden tai kaksi kurssia. Erityisesti pidän viikonloppukursseista, lyhyessä ajassa saa paljon aikaan.

Viime syksynä kävin paikallisessa kansalaisopistossa reilun viikonlopun mittaisen tunikakurssin ja se oli niin hyvä, että varasin paikan myös kevään tunikakurssilta ja vielä saumurikurssiltakin. Vaikka olen ommelllut monenlaista, edelliset kokemukset tekstiilitöiden opiskelusta olivat minulla vuosien takaa, yläasteelta.

Tämän talven lempihuivi ja -pipo

Minulla on tapana aloittaa talvineuleet aivan liian myöhään. Jo lumien sulettua viime keväänä sain valmiiksi huivin ja pipon, joista tuli sitten tämän talven lempiasusteet.

Yksityiskohta Nurmilintu-huivista

Verho vanhasta verkosta

Kotimme on rakennettu 1960-luvun puolivälissä. Taloa on laajennettu jo 1970-luvulla, jolloin eteisen ja kodinhoitohuoneen välille on hauskaksi yksityiskohdaksi jäänyt pieni ikkuna. Halusin verhon, joka näyttäisi samanlaiselta molemmin puolin. Sopivaa virkattua verhoa ei tullut kirpparilla vastaan, niin keksin tehdä verhon vanhasta verkosta.