Joskus käsitöissäkin voi olla liian suuria tavoitteita. Niin taisi käydä minulle kun päätin virkata torkkupeiton jämälangoista. Työn valmistumiseen meni ainakin seitsemän vuotta, jollei enemmän. Eivät riittäneet jämälangat ja tuli pari-kolme muuttoakin välissä... mutta nyt se on valmis!
Idea: Torkkupeitto jämälangoista. Aikanaan tein paljon sukkia Seitsemän veljestä -langasta ja ajattelin käyttää pääasiassa sini- ja punasävyiset jämälangat peiton virkkaamiseen.
Toteutus: Valitsin mallin, jossa on viidellä eri värillä virkattuja kuusikulmioita. Ohjeen kopioin jostain vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä, ikävä kyllä en ollut kirjoittanut lehden numeroa ylös.
Malli näyttää kivalta ja virkkaaminen oli (muistaakseni) vaihtelevaa, mutta aloittaessani en ymmärtänyt, millainen homma on kaikkien lankojen päätteleminen. Minä vielä inhoan päättelemistä. Kaiken kaikkiaan työ oli minulle liian suuri. Lopulta siitä tuli huonon omantunnon aiheuttaja, jonka aika ajoin kaivoin esille, innostuin hetkeksi ja sitten taas hautasin kaappiin odottamaan uutta inspiraatiota. Pelkästään päätellyt ja 128 tilkkua odottelivat yhdistämistä noin vuoden päivät.
Lopulta kaivoin peittokassin jälleen esille ja päätin tehdä työn vihdoin valmiiksi. Valmiit tilkut yhdistin ompelemalla nurjalta puolelta. Reunaan virkkasin kerroksen puolipylväitä tummansinisellä ja kerroksen rapuvirkkausta kirkkaammalla sinisellä. Näin siitä tuli sopivan jämäkkä.
Lopputulos: Peitto on tehty vanhemmalla, mielestäni nykyistä paksummalla seiskaveikalla, niin siitä tuli mukavan lämmin ja painava. Hyvä päivätorkkupeitto mökille. Opin myös, että käsityöprojektitkin on suhteutettava omiin voimavaroihin.
Toteutus: Valitsin mallin, jossa on viidellä eri värillä virkattuja kuusikulmioita. Ohjeen kopioin jostain vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä, ikävä kyllä en ollut kirjoittanut lehden numeroa ylös.
Malli näyttää kivalta ja virkkaaminen oli (muistaakseni) vaihtelevaa, mutta aloittaessani en ymmärtänyt, millainen homma on kaikkien lankojen päätteleminen. Minä vielä inhoan päättelemistä. Kaiken kaikkiaan työ oli minulle liian suuri. Lopulta siitä tuli huonon omantunnon aiheuttaja, jonka aika ajoin kaivoin esille, innostuin hetkeksi ja sitten taas hautasin kaappiin odottamaan uutta inspiraatiota. Pelkästään päätellyt ja 128 tilkkua odottelivat yhdistämistä noin vuoden päivät.
Lopulta kaivoin peittokassin jälleen esille ja päätin tehdä työn vihdoin valmiiksi. Valmiit tilkut yhdistin ompelemalla nurjalta puolelta. Reunaan virkkasin kerroksen puolipylväitä tummansinisellä ja kerroksen rapuvirkkausta kirkkaammalla sinisellä. Näin siitä tuli sopivan jämäkkä.
Lopputulos: Peitto on tehty vanhemmalla, mielestäni nykyistä paksummalla seiskaveikalla, niin siitä tuli mukavan lämmin ja painava. Hyvä päivätorkkupeitto mökille. Opin myös, että käsityöprojektitkin on suhteutettava omiin voimavaroihin.
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti