Nykyään kiinnitän yhä enemmän huomiota käyttämieni materiaalien laatuun. Joskus käy niin, että joku lanka tai kangas on niin ihanaa, että sen käyttämiseen tulee rimakauhu. Valmiin vaatteen tai asusteen haluaa olevan juuri oikeanlainen, eikä siksi tunnu löytyvän riittävän hyvää mallia tai kaavaa.
Tämän palmikkoponchon valmistumiseen meni kuukausia ja lukemattomia aloituksia. Nyt se on valmis.
Idea: Löysin mustaa BC Garnin Silkbloom Fino -lankaa viime kesänä lietolaisen Kotilaituri-liikkeen alekorista. Lanka on ihanan pehmeää, siinä on 45% mulperisilkkiä ja 55% merinovillaa. Tiesin haluavani talveksi jättihuivin tai ponchon, mutta tarkkaa ideaa minulla ei heti ollut. Suosittelen muuten piipahtamaan Kotilaiturissa, tunnelmallisessa liikkeessä on hyvä valikoima niin sisustusta, muotia kuin lankojakin. Itselläni tarttui yhdellä kertaa matkaan näitä kaikkia.
Toteutus: Jo alkusyksystä aloin etsiä sitä täydellistä mallia. Yritin virkata nyt niin muodissa olevaa Lost in Time -huivia, tuttua simpukkahuivia, kokeilin omasta päästä ruutuvirkattua mallia, lopulta vaihdoin koukun puikkoihin ja aloitin neulomaan omaa mallia pidennetyillä silmukoilla. En tiedä, muistanko edes kaikkia yritelmiäni. Mikään vaan ei toiminut ja joka kerta kun piti purkaa, tiesin sen kuluttavan ihanaa lankaani. Onneksi keriä oli useampia, niin en tehnyt kaikkia kokeiluja samasta kerästä.
Lopulta löysin palmikkoponchon ohjeen Kotiliesi Käsityö -lehden lokakuussa ilmestyneestä 7/2017 numerosta. Lankani oli tietysti eri kuin ohjeessa, joten pääntieltä aloitettava malli oli hyvä. Päätin tehdä sen mukaan, miltä pituus näyttää ja mihin lanka riittää. Langan puikkosuositus oli 3-3,5 mm, mutta kokeilujen jälkeen valitsin 4,5 mm:n pyöröpuikon.
Muuten sileällä neulotussa ponchossa on toisella sivulla kaksi palmikkoa, joiden molemmin puolin työtä myös levennetään. Näin ponchosta tuli kivasti toispuoleisesti levenevä ja palmikot pitivät neulojan hereillä. Jotain vaihtelua pitää aina olla. Kun mittaa oli sopivasti, tein alareunaan toisesta palmikosta jatkaen putkineulosneunakkeen Punomon ohjeen avulla. Ohjeessa oli sen sijaan ainaoikein-reunus, mikä ei mielestäni olisi viimeistellyt tätä neuletta tyylikkäästi.
Kaikkiaan lankaa meni minulla muutaman gramman alle 250 grammaa. Vähän lankaa jäi käyttökelvottomaksi useiden purkamisten vuoksi. Sentään noin 1,5 kerää jäi vielä vaikka pipoon.
Lopputulos: Poncho on päällä pehmeä, kevyt ja lämmin. Koska lankaa oli purettu muutamaan kertaan, oli varsinkin työn alkupäästä lanka ja lopputulos epätasaista. Kunnon kostutus ja pingotus onneksi pelastivat paljon. Epätasaista käsialaa se ei kyllä pelastanut.
Lopputuloksessa tärkeää on myös, että useamman kuukauden tuskailun jälkeen työ on VALMIS. Selätin rimakauhun. (Juuri tuli myös ilmoitus, että pakettiautomaatissa odottaa kauan haaveilemani kangas. Saa nähdä miten kauan menee, että pääsen siitä kertomaan...)
Tämän palmikkoponchon valmistumiseen meni kuukausia ja lukemattomia aloituksia. Nyt se on valmis.
Idea: Löysin mustaa BC Garnin Silkbloom Fino -lankaa viime kesänä lietolaisen Kotilaituri-liikkeen alekorista. Lanka on ihanan pehmeää, siinä on 45% mulperisilkkiä ja 55% merinovillaa. Tiesin haluavani talveksi jättihuivin tai ponchon, mutta tarkkaa ideaa minulla ei heti ollut. Suosittelen muuten piipahtamaan Kotilaiturissa, tunnelmallisessa liikkeessä on hyvä valikoima niin sisustusta, muotia kuin lankojakin. Itselläni tarttui yhdellä kertaa matkaan näitä kaikkia.
 |
| En edelleenkään halua kuvata valmiita vaatteita tai asusteita päälläni. Joten tässä vino henkarikuva, anteeksi. |
Lopulta löysin palmikkoponchon ohjeen Kotiliesi Käsityö -lehden lokakuussa ilmestyneestä 7/2017 numerosta. Lankani oli tietysti eri kuin ohjeessa, joten pääntieltä aloitettava malli oli hyvä. Päätin tehdä sen mukaan, miltä pituus näyttää ja mihin lanka riittää. Langan puikkosuositus oli 3-3,5 mm, mutta kokeilujen jälkeen valitsin 4,5 mm:n pyöröpuikon.
Muuten sileällä neulotussa ponchossa on toisella sivulla kaksi palmikkoa, joiden molemmin puolin työtä myös levennetään. Näin ponchosta tuli kivasti toispuoleisesti levenevä ja palmikot pitivät neulojan hereillä. Jotain vaihtelua pitää aina olla. Kun mittaa oli sopivasti, tein alareunaan toisesta palmikosta jatkaen putkineulosneunakkeen Punomon ohjeen avulla. Ohjeessa oli sen sijaan ainaoikein-reunus, mikä ei mielestäni olisi viimeistellyt tätä neuletta tyylikkäästi.
 |
| Pingotan työni usein vierashuoneen patjoilla, jotka suojaan muovilla. Tässä näkyy myös ponchon toispuoleinen muoto. |
Lopputulos: Poncho on päällä pehmeä, kevyt ja lämmin. Koska lankaa oli purettu muutamaan kertaan, oli varsinkin työn alkupäästä lanka ja lopputulos epätasaista. Kunnon kostutus ja pingotus onneksi pelastivat paljon. Epätasaista käsialaa se ei kyllä pelastanut.
Lopputuloksessa tärkeää on myös, että useamman kuukauden tuskailun jälkeen työ on VALMIS. Selätin rimakauhun. (Juuri tuli myös ilmoitus, että pakettiautomaatissa odottaa kauan haaveilemani kangas. Saa nähdä miten kauan menee, että pääsen siitä kertomaan...)
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti