Syksyn lehtiä: Debbie Blissin neulehuivi

Tämä huivi sai alkunsa sattumalta. Poikkesin Turussa SPR:n Kontti-tavaratalossa ja löysin sieltä lankoja myynnissä pusseittain. Yhdessä pussissa oli kahdeksan kerää tätä herkullisen keltaista bambulankaa ja koko pussin hinta vain kuusi euroa. Lisäksi mukana oli sekalaisia keriä muita lankoja, jotka heti kassalla lahjoitin takaisin myyntiin. Alan oppia, ettei kaikkia lankoja kannata säilyttää varmuuden vuoksi.

Nyppyjä rakkaudessa: syysmekko huonolaatuisesta trikoosta

Aloitin sivuun jääneen ompeluharrastukseni uudelleen, koska kyllästyin huonolaatuisiin ja huonosti istuviin vaatteisiin. Ajattelin, että itse tekemällä saisin hyvin istuvia, ketjuliikkeiden tarjontaa persoonallisempia ja laadukkaampia vaatteita. Jotenkin innostuksissani unohdin, että kangaskaupassakin täytyy olla todella tarkkana.

Jo kadonnut seinämaalaus: kahvityttö vuodelta 1937

Ennen putkiremonttia ja samassa yhteydessä tehtyä keittiöremonttia, koristi keittiöni seinää kahvityttö. Kuva ehti olla seinällä pari vuotta, keväästä 2011 kevääseen 2013. Remonttia tehdessä jäi se tuoreiden maalikerrosten alle.

Kesämekko Amy Butlerin Hapi -mallistosta

Tällä kertaa melkoisesti pieleen meni ajoitus. Kesämekon kankaan hankin jo huhtikuussa, mekko odotti leikattuna kesäkuusta lähtien ja sain sen ommeltua - niin, syyskuussa.

Onnistuneita ja epäonnistuneita koruja

Olen varmaan edellisessä elämässäni ollut harakka. Rakastan koruja. Kummitätini on opettanut minulle helmiaskartelua ja häneltä olen oppinut myös aitojen kivien merkityksen. Aloitin korujen pujottelun puuhelmillä, mutta niistä tuli aina jotenkin heppoisia. Aidoissa kivissä on sopivasti painoa ja korut laskeutuvat näin paljon kauniimmin.

Krääsä kiertoon: lelukranssi

Tämä viikko on mennyt lanka- ja kangasvarastoja siivotessa, joten kaivoin esiin yhden vanhan projektini. Jo Koti ja keittiö -lehden pääsiäisen 4/2012 numerossa oli hieno, värikäs lasten pikkuleluista tehty kranssi. Ihastuin siihen heti ja ryhdyin kavereiden avustamana keräämään pikkulejuja kirpparilta.

Lähes suunnitelman mukaan: virkattu kokoontaittuva kauppakassi

Kuljetan useimmiten mukanani kauppakassia. Käsilaukussa kulkee hyvin Reisenthelin kevyt ja erittäin pieneen tilaan menevä Mini Maxi -kassi. Ainoa huono puoli siinä ovat lyhyelle ihmiselle aavistuksen liian pitkät hihnat, täyttä kassia on vaikea kannatella niin ettei se viistä maata. Vuosien ahkeran käytön jälkeen siinä on myös jo paljon pinttynyttä likaa, kauniilta kassini ei ole näyttänyt enää aikoihin.

Idea: Kauppakassin voisi tehdä myös itse, juuri sellaiseksi kuin haluaa.